We are not very solid but mostly made of air. My cells quiver in harmony or in discord with my surroundings. I feel about my body using thought: my hands feel energetic, my stomach feels slightly nervous due to too much caffeine, and the feeling spreads to the legs. My mind is focused, trustful. It observes itself and its surroundings. Light reflects in waves through the trees and colours my skin pale, yellowy bright, which has some blue tint in the shadows. The dark skin next to me reflects shades of purple and green. Maybe we could share the spectrum? We complement each other.

 

It is the smallest particles that cause a wave motion in everything living. And in the inert. We sway about mostly empty within the universe. We move with electricity and think with electricity. Energy swirls through us or bounces off us into the ether as light, warmth, motion, sound - moving between atoms and matter. Those rays of light which are refracted off our skin perhaps start their journey back towards space. Others are absorbed into skin, warming and colouring. They morph as they become part of our surface, they vibrate those small particles and glow an invisible light. The brain crackles, we observe, we feel. Via emotions we connect to others or distance ourselves from them. The boundaries of the body and mind are open to question. The limbs stretch out here, in front of me, but there is much that one cannot see underlying everything and, therefore, one cannot even be so certain of oneself. The surface of the skin is porous. Things move into and out of us without our awareness or approval. We are a fertile ground and a concentration of energy. A stop-over for flowing energy.

​

                    ///

​

Emme ole kovinkaan kiinteitä, vaan suurimmaksi osaksi ilmaa. Soluni värisee sopusoinnussa tai epätahtiin ympäristön kanssa. Tunnustelen ajatuksen tasolla kehoani: kädet tuntuvat energisille, vatsassa on pieni hermostuneisuus liiasta kofeiinista, joka leviää jalkoihin. Mieli on keskittynyt, luottavainen. Se tarkkailee itseäni ja ympäristöäni. Valo heijastuu aaltoina puiden välistä ja värjää ihoni vaaleaksi, kellertävän kirkkaaksi, jossa on vähän sinistä varjoissa. Tummasta ihosta vierelläni heijastuu varjoissa, violettiä ja vihertävää. Ehkä pystyisimme jakamaan spektrin osat? Täydennämme toisiamme.

 

Pienimmät hiukkaset aiheuttavat aaltoliikkeen kaikkeen elävään. Ja elottomaan. Heilumme suurimmaksi osaksi tyhjinämaailmankaikkeudessa. Liikumme sähköllä ja ajattelemme sähköllä. Energia kiertää meidän läpi tai meistä kimmoten maailmankaikkeuteen valona, lämpönä, liikkeenä, äänenä, poukkoillen atomien ja materian välillä. Ne valonsäteet jotka ihomme taittavat lähtevät ehkä takaisin kohti avaruutta. Toiset imeytyvät ihoon, lämmittää ja värjää. Muuttuu osaksi pintaamme, värähdyttelee pieniä osasia ja hehkuu näkymätöntä valoa. Aivot rätisevät, havaitsemme, tunnemme. Tunteilla yhdistymme muihin tai tunnemme eristyneisyyttä. Kehon ja mielen rajat ovat kyseenalaiset. Raajat menevät näkyvinä tässä, mutta koska kaiken taustalla on paljon sellaista mitä ei näe, ei itsestäänkään voi olla niin varma. Ihon pinta on huokoinen. Asioita tulee sisään ja ulos tiedostamattamme tai tahtomattamme. Olemme kasvualusta ja energinen keskittymä. Virtaavan energian välietappi. 

​

​

​